Lahjaidea ylioppilaalle: Pakoputki?
AutoJerry Ykän seikkailut 27.05.2015
Surisutin ruohonleikkuria ensimmäistä kertaa tälle kesää – olihan tuo päässyt jo kasvamaan auton öljypohjaa hipovaksi koko ruohikko. Aina niin ihana bensan- ja ruohonkatku helli karvaisia sieraimiani. Unohduin jo nautiskelemaan auringosta ja kärpäsistä, kun päähäni iski ajatus kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Lapsuuden kaverini kaksosten ylioppilasjuhlat!
Oulaisissa. Ja vieläpä tänään.
Kirmasin sisälle toimistooni ja rapisuttelin kasvavaa laskupinoa – sieltähän se lemmikinsininen kutsupaperi koukeroisine kirjaimineen leijaili lattialle.
”Kotiimme Oulaisten Matkanivaan kello 15…” niinpä tietenkin, ja aikaa oli vaivaiset 2 tuntia, matkaa 100 kilometriä ja lahjuksetkin laittamatta. Molempien lahjatoiveet olivat kultaseppä Rantalan luomuksia, joten nappasin Samsungin korvan ja olkapään väliin ja varasin Rantalalta kirpaisevan kalliit lahjakortit sekä Karrille että Terrille. Niille 180 senttisille kullannupuille.
Whatsappin merkkiääni muistutti viestillään, että olinkin lupautunut kolmannen kaveriporukkamme veijarin kyytiin. Armo oli nimensä veroinen velikulta – aina pelastamassa.
Suihkunraikkaana ja vain muutama verirantu parranajon jäljiltä poskessani napitin paitaani, kun Armo jo saapui noutamaan Cadillacillaan. Komeitahan ne olivat – auto ja Armo, molemmat.
Onneksi olin sen ruohikon ehtinyt ajella, muutoin olisi tullut sanomista. Armo oli tarkka autostaan.
Päivitimme enimmät kuulumiset Armon käännellessä lempeästi Cadilliacin ohjauspyörää. Pyörähdimme Rantalan putiikin pihaan – ja loikkasin ne lahjakortit mukaani, Visani kyllä vingahti tuskaisesti Rantalan kultasepänliikkeen maksupäätteessä.
Kahvia ja kakkua piisasi juhlissa, aurinko paistoi… illan tulleen Karri (vai oliko se Terri, meni ne nimet sekaisin) penäsi Armolta Cadillacia iltamenoihin lainaan. Olisi kuulemma käheetä ajella kylän raitilla moisella kaunottarella. Pitkin hampain Armo suostui.
Ei olisi pitänyt.
Huonosti nukutun yön jälkeen ajelimme Karrin skootterin ja Terrin mopoauton kyydissä takatukat tuulessa liehuen paikalliselle korjaamolle, jonne Caddy oli hinattu.
Pakoputki oli saatu takaisin paikalleen – ja korjaamolaskuun Armo raapusti maksettuaan ”Ylioppilaalle, onnea toivottaen” – ja ojensi sen Karrille. Tai Terrille?
Eniten Armoa taisi silti ottaa kunnian päälle se mopoauton kyydissä istuminen.
Blogia kirjoittaa : @psaastamoinen: Sitikalla kurvaileva parkkipirkkojen kauhu ja taajamaratsioiden raikulikuski, jolla todellisuus sekoittuu mahdollisuuksiin ja mielikuvitus tekee tepposia harva se päivä. Motto: Ota tilaisuudesta riski vaari.
OSALLISTU JA VOITA 100 € lahjakortti omalle lähikorjaamolle!
Kommentoimalla tätä esittelyä vähintään kolmella sanalla olet mukana arvonnassa. Kommentin on toki oltava positiivinen. Ja muistathan valita alla "Julkaise myös Facebookissa"! Ja kun kilpaillaan pitäähän ne säännöt olla. Voit niitä lueskella tästä. :)
